Lukijalta: Ksenian ja Juhon joululahja

Ksenia avasi ulko-oven ja hänen kasvoilleen tipahti lumihiutaleita. Sitoen huiviaan tiukemmalle leukansa alle, ja takkiaan tiukemmin ympärilleen kietoen hän jouluaattoaamunakin taivalsi navetalle. Hän oli herännyt selkäsärkyyn ja noussut ylös vuoteeltaan, istumaan sängyn laidalle. Pukeutuessaan ja sukkia jalkaansa laittaessaan hän oli kuitenkin onnellinen siitä, että sai herätä tähänkin päivään. Iso vatsa oli vaan tiellä.

Hän laittoi kynttilään tulen ja tassutteli hellan luo. Pesään oli haudattu hehkuvia hiilloksia illalla, ja hellanpelti oli jätetty raolleen. Kuiva tuohi syttyi nopeasti ja Ksenia pääsi ammentamaan kahvipannuun vettä. Hän oli edellispäivänä ottanut arvokkaan kahvipaketin piilosta, paahtanut pavut ja jauhanut kahvin valmiiksi, jotta pääsisi heti aamulla sitä keittämään. Miten hyvältä se tuoksuikaan! Miina ja Martti, appi ja anoppi nukkuivat vielä. Ksenia katsoi kahta lastaan ja hekin nukkuivat vielä. Hän koetti olla kolistelematta laittaessaan aamupalaa väelle.

Hän sai kahvin keitettyä ja kantoi pannun isolle pirtinpöydälle. Kahvi maistui hänelle, siinä kuin muillekin ja ensimmäisenä sitä hänen kanssaan joi Juho-puoliso, joka kiirehti hänen mukanaan ulos ja talliin, syöttämään hevosiaan, ja sieltä hän tulisi avuksi navettaan. Kynttilä loisti himmeää valoa ja loi lepattavaa valoa hankeen, kun Juho kantoi sitä hänen edellään.

Juho oli jopa rutistanut häntä vyötäröltä, kahvin juonnin lomassa, ja siitä Ksenia oli mielissään. Juho oli kuiskannut:

– Hyvää joulua Ksenia.

– Hyvää joulua Juho, kuiskasi Ksenia vastaan.

 

Ajatuksissaan hän oli jo tullut navetan luo, aukaisi sen oven. Juho antoi hänelle kynttilän, ja jatkoi itse talliin. Kseniaa vastaan tulvi lämmin ilma, ja hän toivotti kaikille eläimille:

– Hyvää joulua teille kaikille.

Hän laski kynttilän pöydälle ja kiirehti laittamaan tulta muuripadan alle, ja aivan ensimmäiseksi hänen piti kauhoa kylmää vettä muuripataan, jotta se alkaisi kiehumaan pikimmiten. Hän kyykistyi sitten ottamaan puita pärevakasta laittaakseen niitä tulipesään.

Hänen selkäänsä vihlaisi ja hän tunsi vatsansa kovenevan.

– Auts, hän voihkaisi, tulipa kova supistus, hän ajatteli.

Hän sai tulen syttymään nopeasti ja nousi vaivalloisesti ylös kyykystä. Hänen piti levätä hetki, sillä jalat tuntuivat tutisevan. Ksenia päätti antaa lehmille ja vasikoille ensimmäiseksi heiniä, sillä niiden oli päästävä syömään.

Heinät eivät olleet painavia, niitä hänkin jaksoi vielä kantaa. Lannan saisi luoda Juho, siihen hän ei kyennyt. Lehmät olivat jo nousseet ylös parsissaan, ja venyttelivät itseään. Vasikatkin olivat heränneet ja katselivat karsinoistaan navetan tapahtumia. Lampaat olivat makuulla. Heillä oli viisi lehmää, kolme vasikkaa ja lampaita kaksi kappaletta. Tallissa oli

kaksi hevosta.

 

Pian vesi kiehui padassa, joten Ksenia sai aloittaa lypsyn. Hän kantoi ensin pienen jakkaran lehmän parteen, ja sitten haki kiulun ulkoa. Viimeiseksi hän teki puiseen sankoon lämpimän veden, ja laittoi siihen luutun, joka oli ollut kuivumassa ikkunan luona olevassa puutapissa.

Mansikki kääntyi parressaan niin, että hän mahtui sen viereen. Ksenia taputti lehmää ja istuutui jakkaralle lehmästä tukea ottaen. Hän otti vesisangon sekä luutun ja pyyhki lehmän utareet. Sitten hän laittoi kiulun jalkojensa väliin ja aloitti lypsyn.

Napakka ote vetimistä ja veto alaspäin, näin maitoa saatiin tulemaan. Välillä hänen oli nostettava kiulua nähdäkseen, oliko maito edes osunut oikeaan ”osoitteeseen”, vai menikö ohi, sillä iso vatsa oli tässäkin asiassa tiellä.

 

Hän nojasi päätänsä lehmän kylkeen ja vaipui ajatuksiinsa. ”Kummallinen olo” vaivasi häntä ja laittoi miettimään, mitä se oikein merkitsi. Lapsi oli liikkunut hänen vatsassaan joka ikinen päivä, mutta tänään oli ollut kohtuullisen hiljaista.

Lypsyn loppupuolella Ksenia havahtui siihen, kun ”kipu” iski taas, ja nyt se kesti tavallista kauemmin. Hänen täytyi vetää henkeä hyvin pitkään ja hän ymmärsi lopettaa lypsämisen siihen.

Lehmä keskeytti syömisen ja katsoi ihmetellen emäntäänsä, joka ähisi kivusta. Kseniaa samalla sekä pelotti että jännitti, tajutessaan että synnytys viimein

käynnistyi. Sillä sitä se nyt oli!

Juho tuli navettaan, sillä hevoset oli hoidettu ja Ksenian täytyi tunnustaa miehelle, että hän joutuisi hakemaan vanhan emännän lehmien lypsyä jatkamaan sekä juottamaan ne ja hoitamaan vasikat sekä lampaat.

 

– Hae samalla kylältä Mari auttamaan minua, tuumasi Ksenia, ja se ilmoitus sai viimein vauhtia Juhoon. Hän ei edes ehtinyt auttaa vaimoaan ylös jakkaralta vaan oli jo ulkona.

Ksenia laski kiulun parteen ja otti kiinni lehmän kyljestä ja ponnisti hiljalleen ylös. Jakkarakin jäi niille sijoilleen ja hän ei välittänyt siitä sen enempää. Hiljalleen hän käveli navetan ikkunan luo ja katsoi siitä ulos. Lunta satoi ja hän vain vaivoin näki Juhon kiirehtivän tuvalle päin aamuhämärässä.

Ksenia meni lämpimän muurin luo ja nojasi selkäänsä siihen. Hän koitti olla aloillaan, sillä nyt hänellä ei ollut edes istuinta, joten pystyssä piti pysyä. Hän odotti apua saapuvaksi. Kuinka kauan siihen menisi, hän ei tiennyt?

 

Tupaan päästyään Juho herätti äitinsä sanomalla:

– Nyt Ksenialla alkaa synnytys, ja sinun pitää mennä hoitamaan lehmät ja pitää huolta hänestä, kun minä lähden hakemaan Maria, tuumasi Juho.

Miina pukeutui oitis ja oli jo ulko-ovella, kun hän sai sanottua miehelleen:

–Hoida sinä lapsia, jos ne sattuvat heräämään!

Martti nyökkäsi, totta kai hän hoitaisi, sillä nyt oli kyse paljon isommasta asiasta.

Miina riensi navettaan Juho kannoillaan. Juho lähti siitä samalta seisomalta hakemaan Maria, niemen toiselta puolen. Hevosella siihen ei menisi kauan aikaa. Onneksi talvitie oli poljettu hyvään kuntoon, joten ”upporointia” hangessa ei olisi.

 

Mari oli eräs kylän naisista ilman kätilön koulutusta, hän oli oppinut ammattinsa käytännön kokemuksen kautta. Hän oli saattanut maailmaan useampia kymmeniä lapsia.

Navetassa Miina otti tottuneesti kiulun käteensä, vei lypsetyn maidon ulos tonkkaan ja aloitti seuraavan lehmän lypsyn.

Ksenia seurasi, kuinka tottuneesti kaikki kävi hänen anopiltaan, ja kuinka rauhallinen hän oli. Kiitollinen hän sai olla tuollaisesta anopista, jonka Luoja oli hänelle antanut auttajaksi tällä

hetkellä.

Ksenialla oli vaikeuksia olla jalkeilla, sillä ”polttoja” tuli aina vain tiheämpään tahtiin, ja ne vain voimistuivat. Lämmin muurinkylki auttoi jonkin verran.

 

Miina sai lehmät lypsettyä ja juotti ne nopeasti, samoin kuin vasikat. Jossakin välissä hän toi Ksenialle jakkaran, jolle tämä istuutui. Istuallaan oli hänen nyt helpompi olla, kuin seisaallaan.

Viimein kun Ksenia luuli, ettei navetointi lopu ikinä, anoppi otti häntä kädestä ja auttoi ylös tuoliltaan kehottaen lähtemään liikkeelle kohti navetan ovea.

–Nyt mennään savusaunaan, tuumasi Miina miniälleen, ja katsoi tätä rauhoittavasti. Niin he aloittivat hitaan kävelyn kohti savusaunaa.

Lunta tuiskusi ja polku oli tukossa, mutta matka jatkui. Onneksi savusauna oli eilen lämmitetty, ja se oli nyt iso asia. Siellä olisi lämmintä vettä ja lämmin muutenkin. Jos sitä olisi pitänyt alkaa lämmittämään nyt, niin se ei olisi ehtinyt tähän hätään millään valmiiksi.

Monien tuskaisten minuuttien jälkeen kaksikko oli viimein saunan ovella. Miina aukaisi oven ja Ksenia meni sisälle ensimmäisenä.

 

Miina auttoi kivusta kärsivän miniänsä istumaan, ja riisui tältä jalkineet. Sitten hän aukaisi saunan oven ja auttoi Ksenian saunan puolelle. Lämpimämpi siellä oli riisuuntua kuin saunan eteisessä.

Miina sytytti kynttilät, jotka loistivat himmeää valoa pimeään saunaan. Miina auttoi miniäänsä alalauteelle istumaan ja auttoi tätä riisuuntumaan. Hame olisi tiellä kun synnyttäminen alkaisi. Sitten hän ojensi kätensä sanoen:

– Nouse minun avustamani tuonne ylälauteille ja nojaa seinään.

Ksenia totteli, sillä kaikki keinot, joilla kipu olisi pienempi, tuli tarpeeseen. Häntä väsytti, ja hän ummisti silmänsä, kunnes yhtäkkiä hänelle tuli aivan kauhea ”hätä”.

Hän ei ehtinyt edes ylös nousta, kun jo ”vettä” tuli niin paljon, ettei sellaista määrää uskonut keneltäkään tulevan.

 

Miina oli pistäytynyt saunan eteiseen, johon hän tiesi Ksenian tuoneen keritsimet, joilla napanuora katkaistaisiin. Hän otti sakset ja oli juuri ehtinyt padan luo, kun ”hätä” tuli miniälle.

Hän tiputti sawkset kuumaan veteen ja riensi miniänsä tueksi. Sakset hän ottaisi pois vedestä sitten kun ehtisi.

Viimein kun ”hätä” oli loppunut, tuumasi Miina miniälleen:

–Sinulta meni lapsivesi, siitä olen varma.

– Niin taisi mennä, tuumasi Ksenia.

He kumpikin tiesivät, ettei menisi enää kauan kun lapsi alkaisi syntymään. Toivottavasti Mari ehtisi ajoissa auttamaan.

Miina pyörähti saunan eteiseen ja otti sieltä valmiiksi lämpiämään kapalon, jonka hän oli myös tuonut edellisenä päivänä saunaan, samoin kuin narua, jolla napanuora sidottaisiin. Ne hän laittoi naulaan odottamaan.

 

Ksenia oli aina vain enemmän kipeä, ja hänen oli vaikea olla paikoillaan.

– Älä kiemurtele, sillä en halua sinun putoavan lauteilta ja satuttavan joko itseäsi tai lastasi, varoitti Miina Kseniaa.

– On niin vaikea olla, kuiskasi Ksenia, sillä lapsi painoi hänen alakertaansa.

Hän koetti rauhoittaa mielensä ja keskittyä hengittämiseen, mutta se oli vaikeaa. Anoppi istui alalauteille.

Jonkin ajan kuluttua ulkoa kuului puhetta ja Ksenia havahtui. Hän oli iloinen, sillä nyt saapuisi henkilö, joka tiesi synnytyksestä kaikkein eniten ja osaisi auttaa häntä. Pelko väheni huomattavasti.

 

Mari tuli ja hänen mukanaan tuli myös raitista ilmaa. Lunta oli hänen viittansa päällä paksu kerros. Mari sanoi:

–Huomenta kaikille, tulin auttamaan sinua Ksenia.

Hän riisui ulkotakkinsa ja oli valmis auttamaan. Miina onki saksia kuumasta vedestä puhtaalla kepillä. Hän laittoi ne kapalon päälle odottamaan tehtäväänsä.

Ksenia ei jaksanut odottaa enää kauempaa vaan hän antoi itselleen luvan saattaa lapsensa maailmaan. Nyt supistuksia tuli yhtenään, samalla kun Mari tutki Ksenian vatsan. Mari asettautui Ksenian jalkopäähän.

Miina sai kunnian olla Ksenian tukena ja pyyhkiä hikeä tämän otsalta sekä olla henkisenä tukena. Ksenia tunsi tarvetta ponnistaa ja Mari kannusti häntä sanomalla:

– Ponnista kun siltä tuntuu, ja lepää aina välillä.Noudata ohjeitani niin kaikki sujuu nopeammin.

Ksenia ponnisti ja ähisi ja pinnisti ja ähisi. Välillä hän lepäsi ja veti henkeä.

– Nyt ponnista lapsesi ulos, tuumasi Mari ja oli valmiina ottamaan lapsen vastaan.

 

Ksenia otti viimeiset voimansa käyttöön ja ponnisti. Hän tunsi ajan ja paikan katoavan, ja kuin sumun läpi hän kuuli jostakin lapsen kovaäänisen parkaisun. Mari otti lapsen ”kopiksi”, sillä tämä syntyi kovalla vauhdilla.

Lapsi itki kauheasti ja Ksenia tunsi kuinka lapsi laskettiin hänen vatsansa päälle. Hän tunsi kuinka joku ” läpsi” häntä kasvoihin. Viimein hän heräsi.

Hän ymmärsi olla iloinen lapsestaan, joka hamusi hänen rintaansa. Paita oli tiellä, ja hän päätti imettää tätä vasta tuvassa.

– Sinulle ja puolisollesi on juuri syntynyt tyttövauva, tuumasi Mari,

– Onneksi olkoon, ja mummolle myös.

Mari piti kiinni lapsesta ettei se pudonnut alas rinnan päältä, ja antoi tuoreen äidin tutustua tulokkaaseen. Hetkisen kuluttua hän otti lapsen äidiltään alkaen hoitamaan tätä.

Miina oli ”sairaanhoitajana” ja ojensi sakset Marille, joka tottuneesti ensin sitoi napanuoran ja sitten katkaisi sen.

 

Ksenialle tuli kyyneleet silmiin ja hän kiitti Jumalaa lapsestaan. Mari antoi lapsen Miinalle, joka otti tämän alkaen pesemään sitä. Sitä milloin tämä oli ehtinyt tehdä pesuveden valmiiksi Ksenia ei tiennyt!

Tyttövauva vastusti pesua hyvin kovaäänisesti. Mari keskittyi äitiin.

– Ponnista vielä, jotta istukka syntyy, kehotti nainen häntä.

Ksenia ponnisti ja pian istukka syntyi, hänellä oli juuri sen verran voimia jäljellä, enempää hän ei olisi jaksanut. Miina oli saanut lapsen pestyä sekä kapaloitua ja piti siitä huolta niin kauan kuin Mari hoiti äitiä. Ksenia kohosi istumaan ja Mari auttoi hänet alas lauteilta peseytymään.

Pesun jälkeen Miina auttoi miniäänsä pukeutumaan ja laittoi kengät tämän jalkoihin. Ksenia otti lapsen syliinsä ja lähti anoppinsa kanssa kohti tupaa. Miina tuki Kseniaa kulkemisessa ja samalla peitti lapsen lämpimällä huovalla.

Lunta satoi edelleen. Mari jäi siivoamaan jälkiä, ja lupasi haudata istukan navetan tunkioon. Juho tuli heitä puolimatkassa vastaan ja hän riensi auttamaan vaimoaan. Hän kietoi käsivartensa tämän ympärille, ja johdatti kohti tupaa. Hän hymyili

leveästi. Heillä oli terve lapsi, ja se oli kaikkein tärkeintä. Juho kurkisti lastaan ja Ksenia tiesi, että isä rakasti lastaan.

 

Ksenia astui tupaan, ja heidän kaksi lastaan kiirehtivät heti katsomaan pientä sisartaan. Hän kävi levolle lapsensa kanssa, ja nyt kävi Marttikin katsomassa pientä ryttyistä vauvaa, joka tuhisi kapalossan.

Ksenia painautui vasten lämmintä muurinkylkeä ja alkoi imettämään lastaan ensi kerran. Onneksi häneltä tuli maitoa, ja näin pienokainen sai vatsansa täyteen nukahtaen heti. Kseniakin nukahti ja Miina kävi välillä katsomassa äitiä sekä lasta.

Mari oli heillä koko aattopäivän, ja touhusi askareita yhdessä Miinan kanssa. Heillä oli jouluateriaksi sianlihaa, perunoita, voita ja leipää, niin ja kahvia. Marikin sai aterian, ennen kuin Juho hänet kotiinsa hevosella vei.

Iltapäivällä Juho hoiti lehmät yhdessä Miinan kanssa ja navetoituaan kukin kävi saunomassa. Onneksi Miina pesi isommat lapset. Juho kävi isänsä kanssa saunomassa.

Illalla, kun pienemmät olivat menneet jo nukkumaan, niin Martti otti raamatun ja luki siitä jouluevankeliumin. Se sai Ksenian kyyneliin.

Juho piti lastaan sylissään ja oli onnellinen. Jeesus Kristus oli syntynyt maailmaan, ja he olivat saaneet oman suuren joululahjansa.

 

Arja Tuominiemi

Kuva: kuvituskuva, Museovirasto / Laina Syrjänen