Mielipide: Sadismia

Nyt on siis saatu vammaisneuvosto, jonka tehtävänä olisi saada jotain helpotusta vammaisten ja ehkä erityisesti vaikeavammaisten elämään. Hehän ovat olleet heitteillä niin, ettei esimerkiksi vammaispalvelusuunnitelmia ollut aikaisemmin kuin noin 5 vuotta sitten, kun hain sen itselleni. Ns. taksikortitkin olivat suurin piirtein tuntemattomia ja nyt kun niitä on muutamia, on niiden käyttö yritetty tehdä mahdollisimman monimutkaiseksi.

Vuosikymmenen vaiheessa tuli voimaan vammaispalvelulaki, joka teki vammaisille mahdolliseksi pientä helpotusta elämään, mutta kun sitä ei viranhaltijataholla tunneta eikä haluta noudattaa, on vammaisen yritettävä seikkailla tässä elämässä kidutettuna. Sitähän se on, kun olisi mahdollisuus tehdä vammaisten elämä hiukan mukavammaksi, mutta kun ei tule mieleen, että se vammaisuus voi yllättää kenet tahansa. Silloin on myöhäistä rypistellä.

Eräs erityisesti näkövammaiselle tärkeä asia on myös liikkuminen kodin ulkopuolella. Kun ei pysty autolla ajamiseen tai edes pyörällä liikkumiseen ja julkisia kulkuvuoroja ei ole, niin ainoaksi välineeksi jää, jos ei sukulaiset kuljettele, taksi. Siihen on olemassa ns. taksikortti, jonka maksu kuljetettavalle on linja-automaksun suuruinen. Loppu menee yhteiskunnan maksettavaksi. Nyt on kuitenkin niin, että meille kortin omaaville on selitetty, että matkoja saa tehdä vain 18 kuukaudessa ja vain oman kunnan ja omaan kuntaan rajoittuvien kuntien alueella. Laki sanoo, että matkoja ei saa antaa tuota 18:ta vähempää ja niiden määrää ei ole rajoitettu. Toisaalta matkojen kohteiden sijaintia ei ole nimetty.

Nyt on tämä Selänne keksinyt vielä idean, jolla matkalaisen itsetuntoa vielä koetellaan. On annettava kortti lähtiessä ja kuski tarkastaa, onko matkoja jäljellä siitä 18:ta. Sitten vasta matkan jälkeen saat kortin takaisin. Et saisi ottaa ketään mukaan, vaikka hallinto-oikeuden päätöksen mukaan vammainen saa ottaa yhteiskunnan laskuun kenet tahansa itseään avustamaan. En tiedä kumman laskuun nämä laitteet hankittiin. Mutta tuolla vähän isommissa paikoissa et tarvitse mokomia laitteita.

Useimmiten me vaikeavammaiset, joilla on tuo taksikortti, emme ole suurituloisia. Meitä on siis helppo kiristää vaatimalla tällaisiin palveluksiin lainvastaisia vaatimuksia. Tuntuu siltä, että juuri nuo kovapalkkaiset viranhaltijat kuvittelevat itse maksavansa meidän lain myöntämät palvelut. Erityisesti olisi aika kaikkien yhteiskunnallisissa toimissa olevien tutustua Suomen ratifioimaan eli lupautua noudattamaan YK:n vammaisten ihmisoikeusjulistusta. Ajatella, kun mekin tuppaannumme jopa ihmisten kirjoihin.

Rainer Kyyrönen