Uuni paistaa leivän Kristianille, juttusarjassa Pyhäkkäitä maalimalla

 

Pyhäjärvislähtöinen Kristian Tapaninaho suuntasi maailmalle suoraan armeijan jälkeen. Syksyllä hän on tullut asuneeksi Brittein saarella 15 vuotta. Sinne hänet veti alun perin valokuvausalan opiskelu. Nykyisin Tapaninaho vetää kovassa nosteessa olevaa pizzauuniyritystä.

 

Moni paikallinen saattaa muistaa nuoren Kristian Tapaninahon Rönkön kaupan kassalta. Rönkköjen yrittäjäsukuun syntynyt Kaisa ja Tuomo Tapaninahon esikoispoika aloitti työuransa jo pienenä kossina lappamalla pulloja koreihin pullohuoneessa, lukion aikaan hän oli tuttu näky kassalla. Kristian kirjoitti ylioppilaaksi Pyhäjärven lukiosta vuonna 2001 ja kävi sen jälkeen armeijan Kajaanissa.

 

– Minua kiinnosti opiskella valokuvausta. Suomessa alan opiskelupaikkoja oli  tarjolla niukasti, kun taas Briteissä alalle opiskelemaan pääseminen oli aika helppoa, joten päätin hakea sinne, Tapaninaho kertoo.

 

– Minulle tarjottiin töitä myös armeijasta, se oli sellainen hätävara, mutta ei minun tarvinnut miettiä, kun opiskelupaikka aukesi. Kotona oli ollut usein vaihto-oppilaita ja englannin kieli oli hyvällä pohjalla, niin sekään ei jännittänyt.

 

Hän sai opiskelupaikan Rochesterin Kentistä ja 10.9.2002 isä-Tuomo saatteli Kristianin kahden kassin kanssa Oulun lentokentälle ja siitä alkoi matka maailmalle, joka jatkuu edelleen.

 

Kiinnostus valokuvaamisen lienee periytynyt sinulle äidinisältäsi Paavo Rönköltä?

– Kyllähän se sieltä varmaan tulee, vaikka eri tapaisia kuvia otetaankin, Tapaninaho myöntää.

 

Kristian opiskeli valokuvaamista kanditutkintoon saakka ja sanoo sen vaikuttaneen paljon esimerkiksi luovaan ajatteluunsa ja ongelmanratkaisutaitoonsa. Mutta valokuvaajan uralle hän ei jäänyt.

– Tykkäsin kyllä opiskella, vaikka koulutus ei sinällään antanut valmiuksia valokuvaamiseen ammattina, se oli ehkä hieman liian taidepohjainen. Opiskelukavereista on kyllä moni jäänyt alalle ja on menestynytkin.

 

Kristian pohtii, että opiskelu antaa vaikutteita elämään, mutta sen ei pidä antaa määrätä liikaa sitä, mitä lopulta elämässään tekee. Hän tapasi Darina Garlandin vuonna 2004 ja he alkoivat tehdä yhteisiä freelance-töitä. 2010 he menivät naimisiin ja nyt perheeseen kuuluvat myös pojat: huhtikuun alussa kuusi vuotta täyttävä Oskari ja 3,5-vuotias Otto. Rochesterin Kentistä perhe muutti vuonna 2007 Lontooseen, missä he asuivat asuivat kahdeksan vuotta. Sieltä he muuttivat pari vuotta sitten Darinan kotiseudulle Skotlannin Edinburghiin.

 

– Kun olen itse pikkupaikkakunnalta kotoisin, niin en halunnut enää Lontoossa asua. Lontoo on kooltaan noin Pyhäjärven kokoinen, mutta siellä on samalle alalle ahdettuna yhdeksän miljoonaa ihmistä, Kristian selittää.

– Siellä alkoi tulla jotenkin seinät vastaan ja kun minulla ei ole eritystä halua muuttaa Suomeen niin rupesin kampanjoimaan vaimolle, että muutetaan Edinburghiin. Elämä on lähtenyt täällä käyntiin ja firmat on täällä, niin olisi ollut iso hyppy muuttaa Suomeen.

 

Suomessa Kristian ja Darina poikineen käyvät pari kertaa vuodessa, yleensä joulun aikaan ja loppukesällä. Pyhäjärven rannalla on lapsistakin mukavaa rentoutua. Kristian kehuu viettäneensä täällä hyvän lapsuuden ja nuoruuden. Kristianin pikkuveljistä Tommi asuu Turussa ja Janne Oulussa.

 

– Äiti käy täällä meitä paljon auttamassa poikien kanssa, kun parin viime vuoden ajan on ollut niin kiire töitten kanssa. Matkustan aika paljon, ainakin viikon kuukaudesta olen reissussa jossakin päin maailmaa, Kristian kertoo.

 

Mutta palataanpa yritysmaailmaan, asuessaan Lontoossa vuonna 2007, Kristian ja Darina perustivat molempien freelance-töiden kehikoksi yrityksen nimeltä Suklaa.

 

– Suklaa muotoutui ajan kanssa, sen tiimoilta järjestetään opetusalan konsultointia ja tapahtumia, esimerkiksi IB-koulujen tyyppisille tahoille. Monet konferenssit on aika tylsiä, niin me tuodaan niihin värikkyyttä ja mielenkiintoisuutta sekä luovempia lähestymistapoja, Tapaninaho valottaa.

 

Kristian kertoo, että he ovat järjestäneet oman opetusalan konferenssinsa vuosittain,  ensimmäinen Oppi järjestettiin Helsingissä vuonna 2014, sen jälkeen se on pidetty eri muodoissaan New Yorkissa ja kahteen kertaan Venetsiassa. Se on nyt vakiintunut tapahtumapaikaksi, jotta tapahtuma saadaan kiinnittymään. Tapahtumissa on puhujia ja opetusalan eksperttejä ympäri maailmaa ja esimerkiksi Helsingin tapahtuma keräsi tuhatkunta kävijää. Nykyisin Suklaa on lähinnä Darinan projekti, sillä Uunin kasvu vie tällä hetkellä kaiken Kristianin ajan. Itse asiassa Darinankin aika menee nyt paljolti Uunin parissa ja Suklaa on annettu hetkeksi toisten huomaan.

 

– Uunilla on lähteneet nyt hommat luistamaan niin hyvin ja pikaisesti, että olemme tehneet sen parissa paljon töitä, että saamme pidettyä kiinni sen kasvusta.

 

Kerro vähän, mistä Uuni sai alkunsa?

– Vuonna 2010 aloin kiinnostumaan pizzojen kehittämisestä. Kiinnostus leivontaan on tullut varmaan äidiltä, hän on ollut kova leipomaan ja olihan hänellä joskus leipomokin Rönkön kaupan tiloissa. Pizzasta tuli erityisen kiinnostuksen kohde, koska sen teossa on kohtuullisen helppo tulla hyväksi, Tapaninaho pohtii.

– Mutta jotta tulet todella hyväksi pizzanteossa, sen eteen pitää tehdä paljon töitä. Hyvään pizzaan vaikuttavat monet muuttuvat asiat kuten esimerkiksi taikina, kastikkeet, uuni lämpötiloineen. Enkä sano, että olisin todella hyvä pizzantekijä vieläkään, mutta pitäisi olla enemmän aikaa keskittyä taas asiaan.

 

Kristian lähti tavoittelemaan maukkaan pizzan reseptiä, mutta kotisähköuunin rajat tulivat pian eteen. Hän lähti etsimään tietoa muista uunivaihtoehdoista. Tarjolla oli pihalle koottavia isoja ja kalliita kiviuuneja. Mukaan otettavaa pientä ja koviin lämpötiloihin nousevaa puu-uunia ei markkinoilla ollut.

 

– Ajattelin sitten, että jos ei kerran kukaan sellaista valmista, niin tässähän on selkeä markkinarako, teen sitten itse sellaisen, Tapaninaho hoksasi.

 

Elettiin loppuvuotta 2011. Seuraavana vuonna Kristian alkoi suunnitella pizzanpaistamiseen sopivaa pientä puu-uunia tosissaan. Hän kehitteli pizzauunin prototyypin kevytbetoniharkoista. Seuraavan version hän teetti pienessä lontoolaisessa metallipajassa teräksestä. Vuonna 2012 aloitettiin joukkorahoituksen hakeminen Kick starterista.

 

Kristian kehuu, että joukkorahoitus on hyvä tapa saada alkupääoma kasaan, mikäli markkinat näkevät tuotteen tarpeelliseksi. 92 ihmistä oli halukkaita ostamaan puulämmitteisen pienen pizzauunin, sille oli tilausta. Vuonna 2013 perustettiin Uuni. Seuraavaksi piti etsiä yritys joka pystyisi valmistamaan pizzauuneja laadukkaasti. Ensimmäiset Uunit valmistettiin Sievissä ja heinäkuussa niitä alettiin postittaa asiakkaille. Joukkorahoitusjärjestelmän ansiosta yritys oli heti kansainvälinen, kiinnostuneita ostajia oli niin Briteistä kuin Jenkeistäkin.

 

Valmistus siirtyi Keminmaahan ja sieltä pettymyksen kautta Kiinaan.

­ – Keminmaalaisen valmistajan kanssa ei saatu oikein hinta-laatu-suhdetta kohdalleen. Hinta oli kallis, mutta laatu jätti sanomisen varaa. Siirsimme Uunin valmistuksen 2,5 vuotta sitten Kiinaan, mutta keminmaalainen yritys jatkoi meidän uunin valmistusta omalla nimellään, Kristian harmittelee.

 

Lakituvan kautta keminmaalainen pizzauuni vaihtui hieman erilaiseksi, mutta suomalaisista valmistajista jäi Tapaninaholle huono maku suuhun. Kiinassa on hinta-laatu-suhde ollut kohdallaan.

 

– Pitää tällaisista caseista ottaa oppia ja jatkaa vaan eteenpäin. Me tehdään loistavia tuotteita ja parasta mahdollista jälkeä. Kiinassakin tuotteet valmistetaan korkealuokkaisista materiaaleista, mutta järkevällä hinnalla ja siellä meidän on mahdollisuus kasvattaa tuotantoa. Keskitytään siihen tuotteeseen, missä ollaan hyviä.

 

Alunperin Uuni suunniteltiin pizzojen paistamista ajatellen, mutta se sopii yhtä kaikki kaikelle ruoalle joka paistetaan todella kuumassa lämmössä. Niin pihvit, kalat kuin kasviksetkin sopivat Uuniin.

 

Uuni kulkee eteenpäin koko ajan. Tapaninaho kertoo, että vaikka Uunia on kehitelty paljon, sen tunnistaa vielä samaksi tuotteeksi. Eri tuotteissa  ja niiden versioissa kehitetään eri ominaisuuksia, kuten designiä, helppokäyttöisyyttä, tuotteen kasaamisen helppoutta. Yritys on lanseerannut pari viikkoa sitten uusimman tuotteensa, Uuni 3:n. Se korvaa Uuni 2:n. Rinnalla myydään myös Uuni Prota.  Mikäli käyttötarkoitus on eri, kuten Uuni Prolla, se jää rinnakkaistuotteeksi. Muuten uudet mallit korvaavat vanhat, sillä tarkoitus ei ole myydä hyvää tuotetta, vaan aina parasta, selittää Kristian.

 

Uuni Pron joukkorahoituskampanja Indiegogossa meni loistavasti, se sai 1200 tukijaa, eli ostohaluista henkilöä. Alkuperäinen Uuni suunniteltiin pieneksi, edulliseksi ja kätevästi mukaan otettavaksi pizzauuniksi, Uuni Pro on kooltaan tuplasti isompi ja siinä sopii paistamaan vaikka kokonaisen ankan, Kristian kertoo.

 

– Oikeastaan isompi laite on helpompi tehdä, kun siinä on enemmän tilaa lämmittää mutta myös enemmän tilaa polttaa puuta.

 

Uunin idea on kuitenkin pysynyt samana, se on puulämmitteinen, sillä Tapaninahon mukaan nimenomaan oikea puu ja savu antavat ruoalle parhaan maun. Entä vieläkö Kristian ehtii paistamaan kotona pizzoja Uunilla?

–  Kyllä pizza maistuu,  mutta suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Kotona ei enää tule niinkään pizzaa syötyä, kun viikoittain sitä saa töissä syödä, kun testataan uunin lämpötiloja, paistonopeutta ja tehdään erilaisia kuvauksia oikeilla pizzoilla.

 

Mihin kaikkialle Uuneja toimitetaan, saako niitä Suomesta?

– Kyllä niitä toimitetaan Briteistä myös Suomeen ja ollaan käyty yhteistyöneuvotteluja parinkin sikäläisen jälleenmyyjän kanssa. Suomi on tietysti looginen suunta myydä, kun olen itse suomalainen, mutta se on pieni markkina-alue. Kyllä Jenkit, Britit ja Keski-Eurooppa, erityisesti Saksa, ovat ne markkinat joihin koetetaan erityisesti panostaa.

 

Tapaninaho sanoo, että firmalla ei ole ollut tapana puhua uunien tuotantomääristä, mutta valottaa asiaa sen verran, että esimerkiksi Indiegogossa loistokkaasti menneen Uuni Pron joukkorahoituskampanja oli vain pieni yhtälö ja murto-osa firman toiminnasta. Mistään nappikaupasta ei siis puhuta. Tuotteet valmistetaan alihankkijalla Kiinassa, mutta markkinointi, tuotekehittely ja -suunnittelu, logistiikka, asiakaspalvelu ja myynti työllistävät kymmenkunta henkeä myös Brittein saarilla.

 

Kristian paaluttaa, että Uunin päämäärä on olla neljän vuoden kuluttua viiden suurimman ulkokokkaustuotevalmistajan joukossa.

– Se on aika iso tavoite, mutta tavoitteiden täytyykin olla isoja tai muuten ei hommasta tule mitään. Tavoitteiden täytyy olla isoja mutta realistisia.

 

Mirka Niskanen