Tarinaa naisista naistenpäivänä

Anneli kannustaa naisia yrittäjyyteen

Anneli Kariojan (o.s. Ruotoistenmäki) lapsuuden haaveammatti oli sairaanhoitaja. Haave eli niin kauan, kunnes oli aika lähteä opiskelemaan.
– Serkku sanoi, että onko se kaikkien meidän suvun naisten pakko mennä terveydenhoitoalalle. Mietin asiaa ja opiskelin sitten talousopettajaksi, Karioja kertoo.

Bertta-äiti oli haaveillut aikanaan opiskelusta kotitalousteknikoksi, joten tavallaan Anneli lähti toteuttamaan äitinsä haavetta. Karioja opiskeli myöhemmin myös hallinnollisia tutkintoja ja toimi hallintopuolella 25 vuotta, siis rehtorina. Urallaan Anneli näki koulu-uudistuksen keskiasteen ja opistoasteen kautta aina ammattikorkeakouluun saakka.

Anneli syntyi sotavuonna 1939 Ruotasilla Ylitalossa, josta perhe muutti Särkiperän kautta Vuohtomäelle. Sota-ajan varhaislapsuudessaan kokenut Karioja sai heti tärkeän kokemuksen.
– Äiti teki sota-aikana paljon maatalon töitä, kun isä oli rintamalla. Silloin opin, että ei ole naisten töitä ja miesten töitä, vain ihmisten töitä.

Anneli on Bertta ja Albert Ruotoistenmäen neljästä lapsesta vanhin, lapset oppivat talon töihin jo pienenä. Pojat ohjattiin enemmän voimaa vaativiin tehtäviin, ja sisätyöt olivat enemmän naisten vastuulla, mutta kaikki osallistuivat maatalon töihin.

Vanhemmat kannustivat lapsiaan opiskelemaan. Bertta ja Albert Ruotoistenmäen rahastosta jaetaan edelleen vuosittain stipendejä kevätjuhlassa.

Karioja kävi keskikoulun Pyhäjärvellä ja opiskeli sitten neljä ja puoli vuotta talousopettajaksi Jyväskylässä.
– Viimeisen auskultoinnin jälkeen istuin voipuneena auskultointihuoneessa, kun minut pyydettiin rehtorin kansliaan. Ajattelin, että nyt tuli joku osio hylätyksi, tai hylättiin koko homma. Mutta minulle tarjottiinkin heti kahta työpaikkaa, joko Vetelissä tai Rovaniemellä. Valitsin Rovaniemen, koska en ollut koskaan käynyt Oulua pohjoisempana, Anneli nauraa.

Tammikuussa vuonna 1963 hän aloitti kaikkiaan lähes 40 vuotta kestäneen uransa talouskoulujen parissa. Tehtäväkenttä muuttui nopeasti, eräässä vaiheessa kolme oppilaitosta yhdistettiin, koulutuskenttä laajeni ja Kariojan vastuulle tulivat kaikkien niiden johtotehtävät. Työpäivät saattoivat kestää aamukahdeksasta iltakymmeneen.
– Silloin mietin, että tämäkö on sitä ”parempaa elämää”, jota äiti minulle toivoi.

Anneli avioitui vuonna 1974 Pauli Kariojan kanssa ja sai ”valmiin perheen”, johon kuuluivat Paulin lapset Sirkku ja Jarmo. He asuivat pitkään kahta kotia, Pauli Helsingissä ja Anneli Rovaniemellä. Paulin lasten aikuistuttua, Paulikin muutti Rovaniemelle. Hän työskenteli pankin markkinointipäällikkönä vastaten metsäalan asioista. Kariojilla on kaikkiaan yhdeksän lastenlasta. He muuttivat Pyhäjärvelle vuosituhannen vaihteessa, kun Annelin vanhemmat alkoivat ikääntyä siinä määrin, että tarvitsivat apua.

Anneli kokee, että hänen elämänsä aikana on naisten ja miesten tasa-arvo on kohentunut huikeasti.
– Naisten kouluttautuminen on lisääntynyt, se on luonut mahdollisuuksia hakeutua työelämään, saada omaa käyttörahaa ja tulla sitä kautta tasavertaiseksi neuvottelijaksi ja keskustelijaksi kodin asioista, Karioja pohtii.
– Aiemmin koko perhe eli miehen hankkeilla, niin naiset olivat miehistä riippuvaisia ja saivat pyytää joka markan. Helposti tilanne saattoi lipsua perheissä siihen, että mies määräsi kaiken, ei toki kaikilla. Mutta naisille oma tilipussi toi itsemääräämismahdollisuuden. Vaikeista perhetilanteistakin pystyi irrottautumaan entistä helpommin.

– Onko tasa-arvo sitten onni vai onnettomuus, sitä voi jokainen itse miettiä. Tasa-arvo on tuonut naisille itsemääräämisoikeutta, mutta se on tuonut myös vastuuttomuutta. Perheet hajoavat ja lapset ovat tuuliajolla, jos vastuunkantaminen hämärtyy.

Karioja uskoo, että nuori sukupolvi osaa hoitaa perheasiat paremmin, koska he ovat kokeneet alusta alkaen, että perhettä perustaa kaksi tasavertaista ihmistä, jotka ottavat yhdessä vastuun lapsista.

– En ymmärrä naisia, jotka vauhkoavat naisasiasta, minulle työmaailmassa on vain ihmisiä, joille tehtävät ohjautuvat sen mukaan, mitä kukin on valmis tekemään ja osaa tehdä. Ihmissuhteissa taas on suuri ilo, että on naisia ja miehiä.

Kariojasta naisten asema on tällä hetkellä haasteellinen ja mielenkiintoinen, koska naisilla on samat mahdollisuudet opiskella ja päästä pikkuhiljaa samapalkkaisuuteen, jonka Karioja sai itse kokea koko työuransa ajan. Naisten kokonaisasemassa on hänestä vielä korjaamisen varaa.

Kariojan mielestä tasa-arvon työtehtävissä saavuttaa helposti, kun keskittyy asioihin ja ottaa niistä selvää. On osattava antaa arvoa henkilöiden ammatilliselle tai erikoisosaamiselle ja kuunnella toista ihmistä pyrkien ymmärtämään häntä.

– Kannustan naisia yrittäjyyteen, meillä on samat mahdollisuudet toimia yrittäjänä kuin miehilläkin. Ensin pitää tosin hakea tietoa ja kokemuksia alalta, jolla aikoo toimia.

Jos saisit nyt valita elämänurasi uudestaan, valitsisitko samoin?
– Tuskin. Sain tehdä mielenkiintoisen ja haasteellisen elämäntyön, mutta nyt valitsisin jotakin rakennusalan suunnitteluun liittyvää, Anneli pohtii.

Kuvassa: Anneli Karioja teki uransa koulumaailmassa. Hän on innokas penkkiurheilija, erityisesti talvi- ja yleisurheilun ystävä.
Kuva ja teksti: Mirka Niskanen

Lisää naisten tarinoita voit lukea tämän päivän Pyhäjärven Sanomista tai näköislehdestä osoitteessa lehtiluukku.fi.

Tarinaa naisista naistenpäivänä

Hae sivustolta