Yhteinen Pyhäjärvemme osa 8 – viiden vuosikymmenen kuva-aarteet puhuttavat yhä

Opetusneuvos Marketta Viitala kirjoittaa Pyhäjärven Sanomissa muistojaan.

Kirjoitussarjani lähti liikkeelle poikkeusyksilöiden merkityksestä paikkakunnalle. Hietakylän koulu oli 36 vuotta elämämme ihanteellinen pesäkolo, jonne palasimme onnistumisilla uusia ideoita ruokkimaan ja kolhuja optimismilla parantelemaan. Koulun johtokunta oli vahva tukemme ja kosketuspintamme pyhäjärvisiin.

Poikkeuksellisena kaikki alkoikin – yösydännä, jolloin muuttokuorminemme saavuimme lyhtynä loistavalle Lammasmäen mökille. Johtokunta odotti meitä korppukahvein ja siirsi lastin vilauksessa sisätiloihin. Poikkeukselliseksi persoonaksi koin puheenjohtaja Paavo Ahon, puoluekantansa vuoksi väärin leimatun. Hän seisoi eturivissä kouluille myönteisten päätösten teossa. Koin hänet vahvasti isäni kohtalotoveriksi: Lahjakkuus jäi vajaakäytölle umpiajattelun rajauksissa ja paineissa.

Pohtia jakson toimenaan johtanut Eero Heikkilä oli urheilumiehenä poikkeus. Vaikka Pohti väänsi monissa Nv-asioissa, Eero näki suosittujen ryhmiemme PR-merkityksen Pyhäjärvelle. Koko kunnan kannalta merkittävä oli Eeron pitkä Kalevan toimittajapesti. Näin saatiin runsaasti monen alan julkisuutta sen ajan valtalehdessä – silloin myönteisiä tavallisen elämän ja sen kohokohtien raportointeja. Kuten usein, seuraavassa polvessa yhteistyö jatkuu – Harri on ollut nuoresta lähtien IT-konsulttini.

Kiistelty persoona ”Mursu” eli Lauri Hirvonen tiesi mitä tehdä: Järjestöväki teki kaiken minkä voi, muussa Kansalaisopisto riensi apuun. Olimme Mursun kanssa ennakkoluuloton työpari. Sittemmin jouduimme oppimaan byrokratian ja nyt kauas pyhäjärvisiltä karanneen kovakorvaisen hallinnon mallit. Laajat yhteydet ja kosketuksen myös pehmeisiin arvoihin pyrkii yhteisiin asioihin tuomaan Kauko Tikkanen, joka ei esittelyjä kaipaa. Poikkeuksellista ovat hänen esitykselliset h-hetkensä ryhmiemme osana. Puramme ajoittain sisintämme eritellen niin edestä ja laajaltakin tulevien kiitosten kuin takaa tuikattujen pistojen taustoja ja seurauksia.

Poikkeuksellisen roolin otti iloksemme kunnanjohtajan puoliso Alli Kontkanen, kun hän hoitoalan ammattilaisena otti vastuulleen Pyhäjärven Nv:n isojen joukkojen huollon Tampere 1970- ja Lahti 1974-kisoissa. Ainutkertainen kokemus oli, kun nuorten iso ryhmä klo 6.00 alkaneen harjoituksen lopuksi kuuli Allin huudon: ”Tytöt aamiaiselle!” kentän katsomosta, jonne hän oli aamiaisen rahdannut. Ihanuutta katselivat kaihoisasti sadat tytöt marssiessaan kohden majoituskoulua.

Kauas arkiroolistaan ovat poikenneet tukiryhmässä myös johtamisvastuuta jakanut Lahja Juvonen (toimistovirkailija), Irja Ukkola (R-kioskin hoitaja), Pirkko Halkosalmi (kirjakauppias) – lähemmäksi Aila Perkiö (luokanopettaja) ja ohjaajaksi kouluttautunut Pirkko Remes. Oma lukunsa on legendaarinen lavaemäntä Esteri Tikka.

Vahvat monitoiminaiset Hietakylällä neutralisoivat 1970-luvulla vilkastuneeseen seura- ja esitystoimintaan kuuluvia oman elämänmenomme hankaluuksia. Tarjolla oli koiranhoitaja, siivousapu, erikoistarvikehankkijat ja ennen muuta kiinteä yhteisösisaruus jumppasalilla. Eniten aikaansa pystyivät irrottamaan henkinen äitimme Lyydia Niskanen, puvustaja-huoltajamme Miina Jokela ja koulun kaikki kaikessa Anna-Liisa Kraft.

Tanssiin siirryttäessä reviirit laajenivat kaukomaille asti. Uudet ryhmäläiset toivat mukaan virtuoositason huoltajat, joille mikään ei tuntunut olevan mahdotonta – ei Lumikin kääpiön hakun löytäminen USA:n Keski-Lännen hotellipihan illassa tai lumihiutaleitten ripottelu 20 m näyttämön yläpuolella keinuvilla silloilla Soulissa tai Jorma Uotisen hurmaaminen herkkuvoileivillä Ylivieskan Liikuntahallilla. Tuo aika vuorossa sarjan päätösosassa.

Ovatko poikkeuspersoonat loppumassa? Eivät – he jättäytyvät sivuun. Heidän työvireensä hiipuu. Nykytoimista osa hipoo yhdenvertaisuuden ja syrjimisen rajoja. Jokaisen kohdalla voi olla kyse poikkeustapauksesta. Jokaisen taustalla on perhe, sukulaiset ja ystävät. Viisaitten korjaavien päätösten ja toimenpiteiden jälkeen hekin pystyvät liittymään kotikaupungin toivottuihin kiittämistalkoisiin.

Kuvien ja tunnekuohujen keskellä
Marketta Viitala
Kuvatekstit:
Kurjenpolvet-ryhmä kaukomatkasi v. 1987-2015 huoltovirtuooseina Pirkko (mm. USA), uudet lisänä Aasiaa ja Australiaa myöten. Soulin kulttuurikeskuksessa v. 1998, takarivissä (vas.) Hilkka Kopola, vierailija, Leila Pentti, Raija Kamula, Soul-toimija, Arto Kopola ja Sirpa Häggman. Edessä Kurjenpolvet no 4, Soulin TV:n ihmetys kohdistui Kopolan 6-henkiseen perheeseen, joka vitsaili matkakustannuksista lehmien hintana.
SINIASUINEN JOUKKO SOULISSA

marketta-isa%cc%88nta%cc%88va%cc%88ki
Hietakylän koulun johtokunta oli tottunut opettajien vaihtuessa vastaamaan asioista. Paavo Aho, Maila Kinnarinen ja Niilo Niemelä piirtyivät erityisesti muistiin koulun arvon oivaltavina vanhempina. Paavo-puheenjohtajan suuri päivä, valmistuva koulu katsastettiin opettajapari Viitalan kanssa. marketta-ryhma%cc%88
Tukiryhmissä siviilityöt ja –asemat unohtuvat. Eturivi oikealta: Alli jätti edustusroolinsa kotiin ja huolsi ryhmiä ikimuistoisesti, Aila ehti aina apuun, ylväästi liikkuva Lahja jakoi kokonaisvastuutakin ja Taimi tiesi kaiken Pyhäjärvestä. Kuvan tiimi jakoi Lahti 1974-kisojen huoltovastuun.

Yhteinen Pyhäjärvemme osa 8 – viiden vuosikymmenen kuva-aarteet puhuttavat yhä

Hae sivustolta