Työkokeilijana Sanomissa

Nyt minulla on takana 17 lehteä ja hieman yli 60 kirjoittamaani juttua. Ensi viikolla tulee vuoden viimeinen lehti, jonka julkaisuun päättyy työkokeiluni Pyhäjärven Sanomissa.
Elokuun alussa olin uudessa tilanteessa: en tiennyt, mitä tehdä. Aikaisempina syksyinä olin astunut koulun ovista sisään, mutta tänä vuonna sitä ei tapahtunut. Nyt olin kevään ylioppilas, yliopiston pääsykokeisiin huonosti valmistautunut laiskimus sekä kesälomalla lähinnä rahan käyttämisessä ansioitunut nuorimies, jolle työnteko on aina ollut vastenmielistä. Kaverini olivat lähteneet opiskelemaan tai armeijaan – minulla ei ollut mitään tekemistä. Päädyin sitten etsimään itselleni työkokeilupaikkaa.
Taipaleeni Pyhäjärven Sanomissa alkoi 17.8. Alussa oli paljon opittavaa lehden taitto-ohjelman ja kuvien muokkaamisen kanssa. Yllättävän nopeasti pääsin kuitenkin tekemään juttuja itsenäisesti. Ensimmäisen juttuni tein Toripihan avajaisista. Olin torilla ja minun piti haastatella tuntemattomia ihmisiä – se oli kuumottavaa. Pikkuhiljaa toimittajan arki alkoi tulla tutuksi ja ylimääräiset turhat jännittelyt jäivät pois. Minusta alkoi tuntua, että tämähän on varsin mukavaa puuhastelua. Pääsin näkemään ja kokemaan uusia asioita: tein kyläkierroksen itselleni täysin tuntemattomalla Hiidenkylällä, kävin ensimmäistä kertaa hirvimetsällä sekä kaupunginvaltuuston kokouksessa.
Viihdyin Sanomissa todella hyvin ja siitä saa kiittää todella mukavia työyhteisön jäseniä. Isot kiitokset Mirkalle, Kirsille, Minnalle, Salmelle, Erkille, Jennille ja Päiville.
Joululoman jälkeen alokas Kärkkäinen aloittaa urakkansa Kainuun prikaatissa. Asepalveluksen jälkeen pitäisi taas pyrkiä opiskelemaan. Tämä työkokeilujakso on saanut minut pohtimaan toimittajan ammattia tulevaisuuden vaihtoehtona.
Mietin vain, antoiko tämä työkokeilupaikka oikeaa kuvaa työnteosta. Sillä eikös työnteon pitäisi olla vastenmielistä?

Joonas Kärkkäinen