Mielipide: Maasta sinä olet..

Tapahtumarikas vuosi 2016 alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu. Muistoja on kertynyt runsaasti. Juhlin valmistumistani maaseutuyrittäjäksi keväällä, se kai taisi ollakin koko vuoden unohtumattomin juhlapäivä. Pohjoissuomenkarja-hiehon kanssa vajaat puoli vuotta taivalsimme, kunnes nyt marraskuun puolella pistin korkealaitaiseen. Kovin olin optimistinen kesäisessä haastattelussa, jossa puhuin tilakauppojen toteutumisesta. Minkäs ihminen innokkuudelleen mahtaa, pikkupojasta asti sielussa velloneisiin navetanvaloihin. Koko prosessi osoitti, että tyhjästä lähteminen on tänä päivänä aikalailla mahdottomuus. Oli tahtotila millainen hyvänsä. Teetätin kannattavuuslaskelmat, toimitin neljään eri pankkiin. Eräässä sanottiin että luvut eivät näytä hyviltä, toisessa luvut oli erinomaiset ja jossain kolmannen ja neljännen välillä ne olivat vain jotain. Omaan tietyn poliittisen kannan, mutta sen verran lohkaisen että hallituksen on turha houvata nuoria yrittämään. Tulee nimittäin vastaan tilanne että vasta-alkajallakin pitäisi olla liki 300 000 euron omaisuus takanaan.
Harmitti. Runsaasti. Kaikki kun eivät vain ole onnekkaita maanomistajasukuun syntyneitä. Sitä oli monen hankala ymmärtää. Minä olen aina pitänyt suoraan puhumisesta, en jaksa lässyttää enkä pokkuroida ketään kylätalon nurkassa suu mutrussa. Että katso, ollaan nyt me köyhät, velalliset ja maattomat huonompaa velattoman talollisen edessä. Tottahan se on että olet onnekas! Mutta on maattomallakin nuorella oikeus yrittää, tehdä haluamaansa työtä. En taistolainen sentään, en! Hieman täytyy kopauttaa kuitenkin, ja todeta että itsestäänselvyyksiä ei ole. Niin paljon olen miettinyt mikä on tilanne sitten sillä viimeisellä lohkolla. Ihan kaikki ollaan samalla tavalla arkussa tahi uurnassa. Oli sitten omaisuutta runsaasti, tai ei. Oli sitten kouluja käymätön, ylioppilas tai pelkkä ammatillisen koulutuksen omaava. Olemme ihmisiä, ihmisyyden ja hyvyyden pitäisi merkitä enemmän tässä yhteiskunnassa. Teot, joilla otetaan kanssaeläjät huomioon. Mitä merkitystä on liiallisella ylpeällä rehentelyllä jostain, esimerkiksi ylioppilaaksi pääsystä? Minä en päässyt, kaksi kertaa rustasin asiat koepapereihin. Enkä koe itseäni yhtään sen huonommaksi, en yhtään!
Epäonnistumisista huolimatta maauskoni ei ole kadonnut yhtään minnekään. Meidän jokaisen kun täytyy syödä. Ja täällä Pohjolassa maanviljelyllä ja osuustoiminnalla on suuri merkitys, edelleen. Teitä pyhäjärvisiä ja muitakin suomalaisia maataloudenharjoittajia minä mietin paljon. Mietin teidän kämmeniänne, vääntyneitä sormia, taipuneita selkiä. Tummia silmänalusia. Lukuisia askelia navetan, peltojen ja talon välillä, sytytettyjä valoja. Suruja, jotka ovat saattaneet yllättää kesken töiden. Yksinäisyyttäkin. Aina on silti lypsetty, ja aina keväällä orastaa. Olette tehneet paljon, ja toivon että joku päivä saan arvokasta alkutuotannon työtä itsekin harjoittaa. Sen kummemmin väheksymättä muitakaan ammatteja, tullaan taas tasavertaisuuden piiriin.
Elä soimaa itseäsi, elä tunne itseäsi huonommaksi jonkun turhanaikaisen asian vuoksi. Mieti kaikkea hyvää mitä Sinussa on, sillä ne ominaisuudet kantavat paremmin eteenpäin jatkossakin. Kaikille oikein mahdottoman onnekasta uutta vuotta 2017!
Vili Hernetkoski