Kivikapassa kuiluun ensimmäisenä työpäivänä

Pentti Kouvalainen kotiutui armeijasta vuonna 1962 ja näki Pyhäjärven Sanomista, että kaivokselle otetaan oppipoikia korjauspuolelle. Pyhäsalmen kaivoksesta tuli elämänura, työpaikka 26 vuodeksi.

-Ensimmäinen kaivoskokemus ei ollut kovin mieluinen. Jo ensimmäisenä päivänä, kun olin päässyt töihin, pantiin sankkoon, jota sanottiin kivikapaksi, ja laskettiin 300 metrin syvyyteen. Vettä tuli koko ajan. Se oli kauhistuttava kokemus.
-Ajattelin, että en täällä varmaan monta päivää ole töissä. Mutta rupesin tottumaan, ja pian pääsin kursseille Tampereelle.
Pentti Kouvalainen kertoo, että alussa ei turvallisuuteen kiinnitetty juuri huomioita. Ilma oli huonoa. Pentti ihmetteleekin, että pystyy vielä eläkeiässä hiihtämään kilpaa. Sen verran paljon hän on rikinkatkua niellyt.

-Alkuaikoina ammuttiin kesken vuoron, kun perä saatiin porattua se ladattiin ja ammuttiin. Monesti jouduttiin rikkipilveen. Myöhemmin tuli käytännöksi, että savusukelletaan räjäytyksen jälkeen, ennen kuin ketään päästetään töihin.
Penttikin joutui vaaran paikkoihin kaivoksessa. Kerran hän oli menossa hissiin, mutta siinä olleet sulkivat oven koska hissi oli täynnä. Se porukka joutui rikkiräjähdykseen ja yksi heistä kuoli.
-Kerran oli läheltä piti-tilanne, kun korjasin porakoneen hydrauliikkaletkua. Tavallisesti kun liitos oli tehty, porari kokeili että pitääkö liitos. Sillä kertaa porari sanoi, ettei kerkiä kun alkaa ruokatunti. Otin muutaman askeleen ja siinä samassa katosta tuli kuution verran kiviä alas siihen missä olin seissyt.
Pentti jäi eläkkeelle kaivoskonekorjaajan töistä jo vuonna 1988. Outokummulla oli hyvät eläke-edut, maan alta pääsi eläkkeelle jo 47-vuotiaana ja maan päältä 52-vuotiaana.
Vaikka ensin maan alla työskentely kauhistutti Penttiä, hän jäi eikä noussut ylös vaikka olisi päässyt maanpäällisiin hommiin samalla palkalla. Työporukka oli mukava. Viimeiset kymmenen vuotta oli sama kaveri työparina.

 

Lue koko juttu paperilehdestä 2.11 tai www.lehtiluukku.fi