Elokuu vuonna 1958 muutti radikaalisti Pyhäjärven historiaa. Silloin Hilda Ruotasen mökin pihalle päätettiin kaivaa uusi kaivo. Kaivoa räjäyttäessä esiin nousi erikoista kiveä, joka osoittautui malmikiveksi. Ruotasen pihakaivosta laajeni pikkuhiljaa Pyhäsalmen kaivos, jonka kivestä on syöty vuosikymmenet pyhäjärvisten ruokapöytien ääressä.

Hilda Ruotanen osti sukulaiseltaan Evert Ruotaselta Lepikon tilaan kuuluneen hehtaarin maapalstan, johon hän rakennutti Kotila-nimiseksi ristityn mökin. Mökissä oli tupa ja kamari. Lehmä, lammas ja kissa tulivat mukana. Hilda oli asunut lapsineen Pellonpäässä ja eronnut miehestään Juhosta. Hildan miniä Terttu Ruotanen muisteli, että pojat olisi määrätty erossa isälle, mutta he tulivat istua nakottamaan mökin penkille, jolloin Hilda sanoi, että jääkää vaan tekin tänne. Perheeseen kuuluivat myös Hildan vanhemmat lapset Viljo ja Martti.
– Minä olen maailman onnellisin ihminen, muistelee Terttu anoppinsa sanoneen, kun hän pääsi oman katon alle asumaan. Lapset varttuivat ja olivat työteliäitä.
– Hilda kävi kunnalliskodilla karjakkona, Erkki tilanhoitajan apulaisena ja Leena keittiöapulaisena, Aino lähti lapsenlikaksi, Oskari Heinolaan rengiksi, Terttu muistelee. Hän on kotoisin Sievistä ja työskenteli Nivalassa Makolan kaivoksella vastaavana emäntänä. Siellä Terttu tutustui Oskari Ruotaseen. Nuoripari alkoi seurustella ja parin vuoden seurustelun jälkeen, elokuussa 1958 Terttu lähti ensivierailulle Oskarin kotiin.
– Se oli sunnuntaipäivä, kun menin kylään. Erkki ja Oskari puhuivat kaivonräjäyttämisestä. Martti-veli oli tehnyt kaivon jo aiemmin, mutta siinä oli musta vesi, kerrottiin Tertulle.
– Normaalisti he olivat hakeneet veden lähteestä, mutta joskus isä oli hakenut kiireessään kahvivedet parkkuulle lähtiessään siitä kaivosta, niin oli mennyt maha ripulille, kertoo Oskarin poika Kyösti.
– Kummakos tuo, kun se oli täynnä kuparisulfiittia.
Lue lisää ja myös ErkkiRuotasen vaimon haastattelu keskiviikon paperilehdestä tai lehtiluukusta.
Mirka Niskanen