Pauliaukusti Haapanen vietti viime sunnuntaina yhdistettyjä 70-vuotispäiviään ja juhlanäyttelynsä avajaisia Art Aukustissa Pappilantiellä, tupa oli vieraita täynnä.

Pauliaukusti Haapasen miniä Kirsi Haapanen toivotti runsaan juhlaväen tervetulleeksi juhlaan jota vietettiin puheiden, musiikin, lausunnan ja pohjalaisen pitopöydän merkeissä. Juhlan avauspuheen piti toimitusjohtaja, vanhempi neuvonantaja, politiikasta tuttu Jarmo Korhonen, joka oli tutustunut Haapaseen tämän Seinäjoen-vuosina.

– Pauliaukusti on sellainen maaseudun toteemi, hänen lempiaiheensa ränsistynyt lato kuvaa hienosti häntä. Olette jättäneet näköjään yhden sellaisen tuohon kilometrin päähän, taiteilijalle kohteeksi.

Historioitsija Korhonen kuvaili, kuinka ränsistynyt lato kuvaa elämää, ja kuinka lato loi aikanaan pohjan suomalaisten hengissä säilymiselle kuvastaessaan maaseudun elämän merkkejä. Korhonen kertasi Haapasen elämänvaiheita taiteilijana ja rinnasti myös elämän tyhjään tauluun, jota itse kukin tavallaan täyttää.

– Olet maailmanluokan taiteilija, joka saa kynällä, vedellä ja värillä teokset elämään. Taulut elävät aikamme jälkeenkin.

Korhonen kertoi olevansa suuri Haapasen taiteen ystävä ja toivoi muidenkin löytävän hänen taidettaan koteihinsa antamaan elämään uskoa, rakkautta ja elämänuskoa.

Päivänsankarin vanhin lapsi Toni Haapanen piti isälleen koskettavan puheen isänsä luomien assosiaatioiden kautta. Sanat empaattisuus, persoonallisuus, luottamus, karisma, vastuuntunto, taiteilijaluonne, intohimo tekemiseen, turvallisuus, rakkaus, suvun päämies, Tössi-mummo ja tulevaisuus olivat aiheita, jotka hän halusi nostaa isästään esille.

– Kiitos että oot olemassa, päätti Toni lämpimän puheensa, joka kuvasti toisaalta Pauliaukustin kasvua vastuuntunnottomasta nuoresta huithapelista vakaaksi ja vastuuntuntoiseksi suvun päämieheksi, johon lapset ovat kuitenkin kaikkina aikoina voineet luottaa ja nauttia hänen antamastaan rakkaudesta.

Myös Haapasen jo opiskeluajoilta tuntenut hämeenlinnalainen Risto Valta Anja-vaimoineen oli tullut Pauliaukustia tervehtimään, samoin kuin lukuisia lapsuudenaikaisia 0naapureita ja ystäviä vuosien varrelta. Jarkko Kaarikosken Haapanen halusi esitellä pitkäaikaisena ystävänään, joka oli paikalla hänen elämänsä täyskäännöksen aikana, Haapasen tullessa uskoon.

– Kyllä jos silloin olisi pitänyt lyödä vetoa, että päästäänkö näitä juhlia pitämään, niin aika pienen panoksen olisin laittanut, Kaarikoski muisteli.

– Sinulla on mieli edelleen kuin pikkupojalla, puuhakas, energinen ja valoisa. Voi, kun me kaikki saisimme siitä edes pienen rippusen.

Pauliaukusti kuunteli lämpimiä puheita kostein silmin, mutta kertoi kuulevansa näitä sanoja mieluummin nyt kuin omissa hautajaisissaan.

– Kehuja on tullut paljon, mutta eihän näitä ole ollenkaan paha kuunnella, ei ole yhtään liikaa sanottu, hän nauroi.

Mirka Niskanen