Tikkasen perheeseen syntyi vuoden ensimmäinen pyhäjärvinen

Katja ja Tommi Tikkasen perheeseen syntyi toinen päivä tammikuuta vuoden ensimmäinen pyhäjärvinen. Vauvaa odotettiin tulevaksi jo joulun pyhinä, mutta äidin helpotukseksi synnytys käynnistyi vasta vuoden vaihtumisen jälkeen.
– Jouluihmisenä minä kannoin kovasti huolta siitä, että joutuisin mahdollisesti olemaan vauvan kanssa sairaalassa juuri joulun aikaan. Tulokkaan laskettu aika kun oli 22. joulukuuta. Pojan sukupuolen tiesimme Tommin kanssa jo varhain, mutta kaikille muille se oli yllätys. Halusimme säilyttää salaisuuden viimeiseen asti.
Tikkasen perheeseen kuuluu nyt yhteensä yhdeksän jäsentä. Äiti Katja opiskeli kahden ensimmäisen lapsen jälkeen palveluvastaavaksi. Hän oli töissä Pyhäjärven ABC:llä neljännen lapsen syntymään saakka. Sittemmin Katja on pyörittänyt kuusilapsisen perheen arkea viikot yksin, sillä perheen isä Tommi ajaa rekkaa ja palaa kotiin viikonlopuiksi. Kaksi vanhinta lasta, Janita (18) ja Niclas (16) opiskelevat lukiossa ja ovat molemmat jo muuttaneet pois kotoa. Roni (10), Miro (9), Misa (4) ja Elias (2,5) pitävät perheen päivät kiireisinä. Arki sujuu paljolti lasten ehdoilla, eikä Katja juurikaan harmittele äidin oman ajan puuttumista miltei kokonaan.
– Olen jo niin tottunut perheemme hyörinään ja pyörinään, että minusta tuntuu suorastaan kummalliselta olla joskus täysin hiljaisessa kodissa. Lasten harrastukset jo pelkästään edellyttävät kuljetuksia harjoituksiin ja takaisin. Myös toimitsijoina vanhemmat ovat usein eri tilanteissa, kertoo Katja ja nostaa vauvan olkapäälleen.
Pieni tulokas oli alusta saakka kovasti ennalta odotettu uusi perheenjäsen. Pojista etenkin Miro toivoi hartaasti uutta pikkuveljeä, Misa ja Elias taas muutoin vain iloitsevat perheen pienimmästä ja siitä, että äiti on taas kotona hänen kanssaan.
– Vauva syntyi Aapelin päivänä. Siksi monet ovat ehdottaneet hänelle Aapelin nimeä. Myös muita monia nimiehdotuksia olemme Tommin kanssa jo saaneet, mutta päätämme nimestä varmaan vasta vähän myöhemmin.
– Misa yritti ahkerasti jo sairaalassa laittaa vauvan suuhun tuttia. Hän kyseli myös alituisesti, koska vauva herää tai koska hänet saa herättää, hymyilee äiti. – Pikkuveli on mukava, nyökkää Misa Eliaksen hymyillessä pää kallellaan isoveljen selän takana.
Vanhemmuuden ja perhe-elämän asioita Katja voi miehensä poissa ollessa jakaa ystäviensä kanssa. Läheinen kavereista asuu naapurissa ja hän oli Katjan tukena ja seurana synnytyksen aikana.
– Toisten aikuisten tapaaminen on tietenkin tärkeää. Esimerkiksi seurakunnan kerho on meille kaikille tärkeä virkistymisen paikka. Sitä odottavat sekä äiti että pojat, myöntää Katja.
– Kahden vanhimman lapsen muuttaminen pois kotoa oli minusta aivan kamalaa. Itkin melkein silmät päästäni ja yhtä surulliselta tuntui joulun jälkeen, kun molemmat taas palasivat opintojensa ja harrastustensa pariin, Janita Kuopion Lyseon lukioon ja Niclas Kallaveden lukioon. Nicklaksen jääkiekon pelaamisen vuoksi on joskus pitkiäkin aikoja, ettei hän ennätä käymään kotona. Siinä ehtii jo tulla ikävä. Janita onneksi pääsee viikonloppuihin Pyhäjärvelle.
Seitsemän lapsen äiti miettii kauan kysymystä mahdollisista kasvatusperiaatteista. Hänen mukaansa semmoisia ei varsinaisesti ole, mutta tietyt elämän pelisäännöt opetetaan kuitenkin kaikille lapsille.
– Kun kotona on nyt viisi poikaa, menee arki aivan mahdottomaksi, jos mitään rajoja tai sääntöjä ei ole. Meillä on esimerkiksi tarkat nukkumaanmenoajat, joita noudatamme joka ilta. Olen mielestäni melko rento ja joustava äiti, mutta tarpeen tullen myös jämäkkä. On pakko olla, ei elämästä muutoin tulisi yhtään mitään.
Lapsilleen Katja kertoo toivovansa onnellista tulevaisuutta. Siihen kuuluu perusasioita, kuten terveys, kaverit, harrastukset ja myös se, että lapset saavat käydä asua ja koulua Pyhäjärvellä.
– Pidän hyvänä asiana sitä, että perheessämme on paljon sisaruksia. Vaikka lasten ikähaarukka on kymmenen vuotta, se ei näy yhteishengessä juuri mitenkään. Vanhemmat lapset ovat tottuneita pienempiin sisaruksiin ja pienemmät taas siihen, ja isosiskot ja veljet ovat pitämässä heistä huolta. Tämä on meidän näköistämme arkea, kaikkine kiireineenkin, Katja toteaa.
Kuluneen joulun vauvajännityksestä huolimatta Tikkasen perheessä vietettiin melko tavanomaisia pyhiä. Haudoille vietiin kynttilät, ruokapöydässä nautittiin jouluruokia ja Joulupukkikin jossakin välissä aattoiltaa ovesta kurkisti.
– Minulla oli ennen joulua pakottava tunne siitä, että kaikki pitää saada äkkiä valmiiksi ennen kuin vauva syntyy. Siivoukset, leipomiset ja kaikki muutkin joulujärjestelyt. Oli suoranainen ihme, että saimme olla kaikki joulun yhdessä kotona. Vauvan syntymä kun siirtyi lasketun ajan jälkeen tammikuun puolelle.
Voimaa elämään äiti kertoo saavansa etenkin lapsistaan.
– En edes osaa olla yksin ja itsekseni. Olemme tottuneet siihen, että Tommi on töissä viikot. Kun hän joulun ajan oli kotona vähän viikonvaihdetta pidempään, kysyivät pojat jo ihmeissään, että milloin sinä isä lehdet töihin. Niin tuttua lähteminen ja isän kotiinpaluun odottaminen lapsillekin on.
Tikkasten uunissa palaa pakkasilla lämmin valkea. Katja käy välillä lisäämässä puita, että koti pysyy riittävän lämpimänä. Miro saapuu koulusta kotiin ja iloitsee siitä, että Ikosen koululla oli saatu uudet matematiikan kirjat. Kyllikki-kissa katselee ikkunasta ulos, kunnes lopulta menee sohvan selkänojalle nukkumaan. Maikki, Muffe ja pikku-Kyllikki pysyttelevät sen sijaan piilossa. Perheen kissoja hekin, tavallaan perheenjäseniä myös.
– Ota minustakin kuva, huudahtaa Misa ja koskettaa sormella Kyllikin nenää. – Ota kuva Mirostakin, äidistä ja Eliaksesta. Ota meistä kaikista!

Marja Myllymäki

Vauva 1