Mielipide: Elekee haukkua

Kulunut vuosi on painunut mieleen vaiherikkaana. Monessa on saanut olla mukana ja moneen on nimenomaan uskaltautunut mukaan. Sen verran ujoa luonnetta minussakin on, että lähtö on välillä tehnyt tiukkaa. Mutta suotta sitä itseään kiusaa sellaisiin menoihin lähtemisillä, jos ei halua tai ei kerta kaikkiaan ole mikään ihmisvilinän suurin ystävä. On suuri vapaus olla lähtemättä! Suuri vapaus jäädä kotimetsiin oman itsensä kanssa. Uteliaan sukulaisen tai tiedonhaluisen kyläläisen tentattavaksi joutuminen ei ole miellyttävää. Varsinkin tenttaamisen ollessa päällehyökkäävää.
”No mitä sitä kuuluu? Niin mitä sinä teitkään? Niin missä sinä kävitkään? No selitäpä nyt kun kuulin tällaista..” Tuttua? Tosin en voi kieltää että itsekään olisin mikään vaikeneva sivustaseuraaja. Uteliaisuutta kun on näidenkin silmien taakse kylvetty! On niin monenlaista uteliaisuutta. Sellaista hyväntahtoista jutustelua ja kyselyä emme taida niinkään pitää pahana. Eläköön kuitenkin kylänraitilla hyvässä mielessä vanha puskaradioiden kulttuuri, sillä se taitaa olla ainoa pysyvä osa maaseutukulttuuriamme. Asiasta kolmanteen, en tiedä, onko tällaisen nuoren pojankossin viisasta sanoa, mutta olen huomannut kuinka meillä on Pyhäjärvellä aika kiihkeitä aikoja elelty.
Rahaa on mennyt surullisia summia. Varmaan menee vieläkin. Tulee vaan mieleen, olisiko nämä menoerät voitu torjua? Minä en ole valtuustotyöskentelyn, kuntalain enkä kunnallisasioiden asiantuntija, mutta diplomaattisia taitoja kaivattaisiin. Varmaan niitäkin on ollut, en sitä sano! Mutta onko tarpeeksi? Valittaminen on kansalaisen perusoikeus, tiällä meillä Suomessa aenae. On hienoa, että saa valittaa omasta mielestään epäreilusta päätöksestä. Olisiko kuitenkin mahdollisuutta tutkia asian kokonaiskuvaa tarkemmin rauhoittuneena? Kiihkon vallassa hyväksymisestä ei tule mitään, nimimerkillä tässä yksi kiihkoilija. Sitä vaan pyrkii siihen päämääräänsä ja koittaa raivata olemattomalla terällä vesakoita.
Minä pidän siitä, että ihmiset ovat toisilleen hyviä poliittisista katsantokannoista huolimatta. Siinä on sellaista viisasta avarakatseisuutta, jota jokaiselta varmasti löytyy. Ainakin niin toivoisi. En minä voi jättää katastrofin tullessa auttamatta ihmistä, jolla on erilainen arvopohja kuin minulla. Viettäkää rauhallinen ja hauska joulu läheisten seurassa ja syökee! Joulunahan sua yöllähii syyä. P.S. Elkää haukkuko, en mie pahhoo..
Vili Hernetkoski