Arja Hautamäki on ollut usein tekemässä sekä keräämässä käsitöitä hyväntekeväisyyteen. Tällä kertaa käteen tarttui virkkuukoukku, kun Kuopion yliopistolliseen sairaalaan kaivattiin keskoslapsille virkattuja mustekaloja.

 

Arja Hautamäki on kolmen lapsen äiti, mummo kymmenelle lapsenlapsen sekä sanojensa mukaan mummonpuolikas muutamalle lapsenlapselle. Pyhäjärvinen yrittäjä harrastaa vapaa-ajallaan käsitöitä, jotka ei kuitenkaan aina ole menneet nappiin.

– Olin pienenä tosi tumpelo. Opettaja sai hermokohtauksen tekemistäni patalapuista, kun ne olivat sellaisia kupin mallisia, Arja nauraa.

– 27-vuotiaana valaistuin ja tein ensimmäisen villasukan, josta olin niin onnellinen ja ylpeä, että nukuin seuraavan yön päättelemätön villasukka jalassani. Siitä se harrastus alkoi, hän jatkaa.

Arja ei koe olevansa teknisesti hyvä käsitöissä, eikä lue itseään käsityötaitajaksi vaan tomeraksi harrastajaksi.

– Kikkailen väreillä ja teen sellaisia yksinkertaisia töitä, että voin samalla seurata rikossarjoja, hän naurahtaa.

Innostus käsitöiden tekemiseen lähti lasten ollessa pieniä, kun kaupoista ei löytynyt siihen aikaan yhtä laajaa valikoimaa vaatteita kuin nykyään.

– Opettelin itse ompelemaan lapsille pusakat, housut ja mekot. Ihan tarpeesta harrastus lähti käyntiin, Hautamäki kertoo.

 

Virkattujen mustekalojen eli turvalonkeroiden tarkoitus on estää keskoslasta tarttumasta hoitopiuhoihin.

– Keskoslapset tarvitsevat näppeihinsä jotain turvaa, nämä lonkerot tuovat sitä ja piuhat säästyvät ylimääräiseltä käsittelyltä, Arja summaa.

Aikaisemmin hän ei ole tehnyt turvalonkeroita tai ollut tällaisessa projektissa mukana. Facebookissa vastaan tullut kuva tyhjästä turvalonkerolaarista KYS:in vastasyntyneiden teho-osastolta sai kuitenkin Arjan tarttumaan virkkuukoukkuun.

– Nämä laarit onneksi täyttyvät nopeasti ja ihmiset lähtevät tosi hienosti erilaisiin käsityötempauksiin mukaan, Hautamäki kertoo.

 

Hautamäki kerää tämänhetkiseen lahjoitukseen turvalonkeroita ja tähän voi osallistua kaikki halukkaat. Ohjeita turvalonkeroiden tekoon löytyy useita. Tärkeintä on kuitenkin ottaa huomioon, että valmis turvalonkero on vauvan käsittelyyn sopiva.

– Pitää ottaa huomioon, että turvalonkeron pystyy pesemään. Villalankaa ei tule käyttää, kun siitä jää tihrua vauvan käsiin, Arja kertoo.

– Kukka Marleenaan voi viedä lahjoituksena turvalonkeroita, mistä sitten haen ja postitan suuremman satsin kerralla. Ajatuksena siinä on puhtaasti, että lahjoitan joka tapauksessa itse, niin voin lähettää muidenkin käsityöt siinä samalla vaivalla, hän jatkaa.

Alustava postituspäivä on 15. syyskuuta, mutta tarvittaessa päivää voidaan lykätä, jotta halukkaat ehtivät lahjoitukseen mukaan.

Hautamäki on ollut paljon käsityölahjoituksissa mukana. Hän järjestää näissä usein matkaan paketin, johon kaikki halukkaat voivat oman lahjoituksensa tuoda.

– Ensimmäisen kerran lähdin mukaan muistaakseni vuonna 2016, kun KYS:in synnärille kaivattiin vastasyntyneille vauvoille sukkia ja pipoja, hän kertoo.

– Heitin ilmaan silloin Facebookiin, että mukaan voi lähteä ja vastaanotto oli aivan mahtava, Arja iloitsee.

Lahjoituksia on muun muassa tehty Jyväskylään, Kajaaniin, Rovaniemelle, Kuopioon, Pyhäsalmeen ja Helsinkiin. Käsitöiksi kohteisiin on syntynyt pipoja ja sukkia syöpäsairaille, vauvoille ja kodittoille. Arjaa on koskettanut Helsingin Asunnottomien yön villasukka-kampanja, koska hänen tuttavansa on ollut koditon.

– Ihmisillä on kontaktipintaa esimerkiksi eri sairauksiin ja näihin lähdetään hienosti mukaan silloin, kun kyseessä on se oma juttu. Positiivisesti yllätyin kuitenkin, kun Helsingin keräykseen lähtikin hienosti myös Pyhäjärveltä ihmisiä mukaan, hän kertoo.

 

Tempauksia on järjestetty myös paikkakunnalla tarvitseville. Erityisesti mieleen Hautamäellä on jäänyt Leila Pentin aloittama keräys Pyhäjärvellä Köpsinrinteelle, jossa lahjoitettiin vanhuksille käsitöitä.

– Neulottiin vanhuksille sellaisia hypistelymuhveja, minkä sisään tehtiin kaikkea pientä naplattavaa. Etenkin vanhoille muistisairaille ne on mieluisia, kertoo Arja.

 

Keräykset ovat olleet käsityöpiireissä hyvin tykättyjä. Hautamäki kertoo Pyhäjärvellä olevan paljon tekijöitä. Vaikka tempaukseen ei lähtisi kuin muutama tekijä mukaan, on aina jokainen lahjoitettu työ tärkeä.

– Usein käsityöihmisillä on kaapin pohjalla valmiita sukkia jemmassa, mutta niitä ei välttämättä tule lähetettyä eteenpäin, vaan siihen tarvitaan organisaattori, Arja kertoo.

– Vaikka tämä meidän juttu ei ole maailmankaikkeudessa niin suurta ja järisyttävää, niin ajattelen, että kun se lanka väännetään silmukaksi ja siitä joksikin tarpeelliseksi, on se parasta välittämistä ja lähimmäisen rakkautta. Nostan hattua kaikille osallistuville ihmisille, hän hymyilee.

 

 

Turvalonkeron ohjeet

(Annika Pakkanen)

Tarvitset:

• Virkkuukoukku nr 2 ja 3.5 (tai muut sopivat, kuitenkin mielellään isompi ja pienempi)
• Parsinneula
• Valkoista ja mustaa lankaa silmiä varten
• Askarteluvanua täytteeksi
• Värillistä lankaa itse mustekalaa varten
• Käytä mustekalaan nr 3,5 virkkuukoukulle sopivaa lankaa, tai hieman paksumpaa.
• Jos käytät ohkaisempaa lankaa, voit tehdä mustekalan kaksinkertaisesta langasta.
• Lankana suosittelen puuvillaa tai bambua, koska nämä kestävät korkeita pesulämpötiloja ja niistä ei irtoa mitään ylimääräistä höytyvää tai karvaa.

 

Vartalo (virkkuukoukku nr 3.5)

Tee langalla sormen ympäri lankalenkki ja virkkaa näin muodostuneeseen lankalenkkiin:

1. krs: 6 kiinteää silmukkaa (=ks), sulje kerrokset aina piilosilmukalla
2. krs: virkkaa 2 ks jokaiseen silmukkaan = 12 ks.
3. krs: virkkaa *1 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *-* vielä 5 kertaa = 18 ks.
4. krs: virkkaa *2 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *-* vielä 5 kertaa = 24 ks.
5. krs: virkkaa 1 ks jokaiseen silmukkaan = 24 ks
6. krs: virkkaa *3 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *-* vielä 5 kertaa = 30 ks.
7.-9. krs: virkkaa 1 ks jokaiseen silmukkaan = 30 ks
10. krs: virkkaa *3 ks, virkkaa 2 ks yhteen*, toista *-* vielä 5 kertaa = 24 ks.

Päättele ja katkaise lanka.

Langanpätkiä ei tarvitse sen erityisemmin päätellä itse työhön, vaan ne jäävät nurjalle puolelle (=sisäpuolelle) piiloon.

 

Pohja ja lonkerot (virkkuukoukku nr 3,5)

Tee kerrokset 1.-4. kuten vartalossa (=pohja).

Aloita lonkeroiden virkkaaminen katkaisematta lankaa. Virkkaa n.40 ketjusilmukkaa (n. 22cm pitkä). Virkkaa “takaisinpäin” kiinteitä silmukoita (n.39) pyöräytä pohja ympäri ja yhdistä viimeinen kiinteä silmukka pohjaan ketjusilmukkaketjusta seuraavaan silmukkaan. Näin pohjan “oikea puoli” jää työn oikealle puolelle. Tee piilosilmukka taas seuraavaan kiinteään silmukkaan ja tee toinen lonkero samoin, mutta älä enää käännä pohjaa. Lankaa ei tarvitse katkaista lonkeroiden välissä. Tee lonkeroita tähän tapaan 6kpl, katkaise lanka ja päättele. Jos käytät “jämälankoja” ja lanka loppuu kesken, ei ole merkitystä vaikka mustekalalla olisi vaikka vain 5 lonkeroa. Lonkerot eivät ole koko pohjan ympäri, vaan n.puolet.

Silmät, tee 2 kpl (virkkuukoukku nr 2)

Tee mustalla langalla sormen ympäri lankalenkki ja virkkaa näin muodostuneeseen lankalenkkiin 6 kiinteää silmukkaa ja yhdistä piilosilmukalla. Päättele ja katkaise lanka. Virkkaa jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa valkoiselle langalla. Tee siis samoin kuin vartalon ja pohjan kaksi ensimmäistä kerrosta. Toiseen silmään kannattaa jättää pitkä lanka päättelyä varten, jolla voit ommella silmät kiinni vartaloon.

 

Kokoaminen:

1. Laita silmä haluamaasi kohtaan vartalossa, vedä langanpätkät vartalon nurjalle puolelle (paitsi se pidempi valkoinen, jota käytät ompelemiseen) ja ompele silmä kiinni vartaloon reunojaan myöten valkoisella langalla.
2. Laita toinen silmä, vedä taas langanpätkät nurjalle puolelle ja ompele silmä kiinni vartaloon samalla valkoisella langalla kuin ensimmäinenkin, jos se sama langanpätkä riittää. Päättele nurjalle puolelle ja katkaise lanka.
3. Täytä vartalo askarteluvanulla.
4. Ompele pohja kiinni vartaloon niin että lonkeroiden keskikohta jää silmien väliin, kannattaa aloittaa kiinnittäminen lonkeroiden ja silmien keskikohdasta. Käytä samaa lankaa kuin itse mustekalassa. Takana ei ole lonkeroita.

 

 

Tarina ohjeen takana

Annika Pakkasen, 36, esikoinen Kerttu syntyi ennenaikaisesti keskosena raskausviikolla 24+4. Pakkanen vietti paljon aikaa pienen tyttärensä kanssa vastasyntyneiden teho-osastolla Helsingissä, missä omahoitaja Kaisa kertoi hänelle turvalonkeroista, joita oli nähnyt Tanskassa. Tästä inspiroituneena Annika ottikin virkkuukoukun käteen ja teki muutaman Kertulle, sitten muutaman osaston muille keskosille. Pian kiinnostus turvalonkeroihin kasvoi muillakin ja Annika perusti Facebookiin ”Turvalonkeroita keskosille”-ryhmän ajatuksenaan jakaa ideaa ja laatimaansa ohjetta eteenpäin, saadessaan paljon lohtua itsekin turvalonkeroista. Kerttu ei koskaan päässyt kotiin vaan menehtyi 2,5 kuukauden ikäisenä huhtikuussa 2015, jonka jälkeen Annika teki osastolle useampia lahjoituksia.

 

 

 

Lue lisää!

Kirstin käsityö- ja porinapiiri starttasi jälleen